User:Silentsanctuary/Rayman (pelisarja)

From RayWiki, the Rayman wiki
Jump to navigation Jump to search
  • Tämä artikkeli käsittelee Rayman-pelisarjaa kokonaisuutena. Jos etsit tietoa samannimisestä hahmosta, katso Rayman. Jos etsit tietoa alkuperäisestä pelistä, katso Rayman 1.
Raymanserie.jpeg

Rayman-pelisarja on toimintaa ja tasohyppelyä yhdistävä videopelisarja. Sarjan alkuperäinen luoja on ranskalainen videopelikehittäjä Michel Ancel, ja jokaisen siihen kuuluvan pelin on julkaissut Ubisoft. Pelien päähenkilö on Rayman, pahuuden voimia vastaan taisteleva ja maailman tasapainoa ylläpitävä sankari. Pelit sijoittuvat Haavemantereeksi kutsuttuun fantasiamaailmaan, jonka Polokus-jumalolento uneksi esiin ja jota pitää yllä Maailman sydämenä tunnettu mystinen esine.

Rayman-pelisarja alkoi vuonna 1995, kun alkuperäinen Rayman-videopeli julkaistiin. Kyseessä oli 2D-tasohyppelypeli, joka sijoittui Laaksoksi kutsuttuun paikkaan. Peliä seurasi vuonna 1999 julkaistu kolmiulotteinen jatko-osa Rayman 2: The Great Escape. Vuonna 2003 sarjaan julkaistiin toinen 3D-tasohyppely, Rayman 3: Hoodlum Havoc. Vuonna 2005 Phoenix Interactive yritti kehittää uutta 3D-tasohyppelyä nimellä Rayman 4. Pelin kehittäminen kuitenkin keskeytettiin, ja Ubisoft Montpellier alkoi kehittää sen tilalle Rayman Raving Rabbids -nimistä toista 3D-tasohyppelyä. Tämänkin pelin kehitys peruttiin, mutta useita sen aineksista käytettiin varsinaisen pelisarjan sivuosassa, joka lopulta julkaistiin nimellä Rayman Raving Rabbids. Kyseisestä sivuosasta kehitettiin vähitellen oma pelisarjansa, joka erkaantui hiljalleen täysin Rayman-sarjasta. Vuonna 2011 varsinaiseen pelisarjaan julkaistiin uusi jatko-osa – 2D-tasohyppely nimeltä Rayman Origins. Vuonna 2013 pelille julkaistiin suora jatko-osa, Rayman Legends.

Taustatarina

Alussa ei ollut muuta kuin lumeja, pikkuisia puhtaasta energiasta koostuvia olentoja. Lumit jakautuivat useisiin eri väreihin, joista jokaisella oli omat erityisominaisuutensa, mutta kaikkein tärkeimpiä olivat tuhat keltaista lumia. Eräänä päivänä lumit keskittivät energiansa ajatukseksi ja loivat jumalolennon nimeltä Polokus (joka tunnetaan myös Kuplahaaveilijana). Polokuksen voima oli niin suuri, että hänen pienimmätkin unensa ja haaveensa kävivät toteen. Electooneiksi kutsutuista olennoista koostuvien uniensa avulla hän loi Haavemantereen, johon Rayman-pelisarja sijoittuu.

Haavemanner on rikas ja taianomainen maailma, joka käsittää monia erilaisia paikkoja suhteellisen tavanomaisista metsistä ja vuoristoista aina surrealistisiin musiikki- ja taidemaihin asti. Mantereen taivaalla on kaksi kuuta ja kaksi aurinkoa. Polokus loi maailmansa asukkaiksi keijuja, teensyjä ja lukemattomia muita ihmeellisiä olentoja. Mantereen tasapainoa piti yllä Maailman sydän, hohtavasta energiasta koostuva ydin, joka muodostui tuhannesta alkuperäisestä keltaisesta lumista. Kun Polokus oli saanut työnsä valmiiksi, jäljellä oli enää yksi tehtävä: ajan luominen. Tässä onnistuakseen Polokus vaipui syvään uneen ja lähti unissaan mantereelta paikkaan, jossa kaikkien maailmoiden jumalat tapaavat. Yhdessä he alkoivat uneksia tulevaa. Viisaat sanovat, että aikojen alussa jumalat alkoivat sotia tuhannen keltaisen lumin hallinnasta. Tämän sodan muistoksi kehitettiin Jumalten peli. Kerrotaan myös, että Haavemanner oli alkujaan muodoltaan litteän kiekkomainen ja muuttui vasta myöhemmin pyöreäksi planeetaksi.

Jonkin aikaa Polokuksen lähdön jälkeen Haavemanner pysyi onnellisena ja idyllisenä, mutta valitettavasti jumalan unista heräsivät eloon myös painajaiset. Kun Polokus näki Ensimmäisen painajaisensa, maailmaan syntyi hirviömäinen olento nimeltä Jano. Jano hyökkäsi Haavemannerta vastaan apunaan omat jälkeläisensä, antitoonit, jotka olivat electoonien vastakohta. Taistellakseen Janoa vastaan Betilla-keiju matkasi nymfisisartensa kanssa Alkumetsään ja loi siellä taikuutensa avulla Raymanin, sankarin, jonka oli määrä suojella Haavemannerta pahuudelta. Nymfit kuitenkin menettivät vahingossa säkillisen lumeja matkan aikana, ja tämän vuoksi Rayman syntyi ilman raajoja. Ensimmäisellä seikkailullaan – johon kyllä viitataan, mutta jotka ei koskaan ole nähty – nuori Rayman kukisti Janon hyökkäyksen ja palautti rauhan mantereelle.

Rayman Originsin PlayStation Vita -versiossa esiintyvän reliikkimosaiikin mukaan Rayman oli alun perin kalju, ja hänellä oli aiemmin samaa lajia oleva vaimo tai tyttöystävä. Eräänä yönä kaksikon nukkuessa metsässä Raymanin kimppuun hyökkäsi joukko pikkuruisia hiusmaisia olentoja, jotka kiinnittyivät hänen päähänsä. Muutoksesta kauhistuneena Raymanin puoliso alkoi jahdata häntä valtavien saksien kanssa. Pakomatkallaan Rayman putosi kallionjyrkänteeltä alas, mutta huomasikin ihmeekseen, että hänen uudet hiuksensa toimivat helikopterina, jonka avulla hän pääsi lentämään turvaan.

Rayman

Alkuperäinen Rayman-peli julkaistiin vuonna 1995. Pelin Atari Jaguar -version alussa Rayman telmii suuren Protoonin ympärillä pyörteilevien Electoonien kanssa – suuri Protoon oli pelissä hohtava energiapallo, todennäköisesti Maailman sydän toisella nimellä. Synkkä ja salaperäinen vihollinen nimeltä Herra Dark ilmestyy paikalle, varastaa suuren Protoonin ja voittaa taistelussa Betilla-keijun, joka yrittää suojella sitä. Kun suuri Protoon poistuu paikaltaan, Haavemanner joutuu epätasapainoon ja antitoonien, piraijoiden, Livingstonejen ja metsästäjien kaltaiset painajaismaiset olennot alkavat lisääntyä ja vangita toisistaan hajaantuneet electoonit häkkeihin. Taikuri pyytää Raymania vapauttamaan Electoonit, voittamaan herra Darkin ja palauttamaan suuren Protoonin oikealle paikalleen. Riippumatossa loikoileva Rayman kuulee Taikurin kutsun, nostaa peukalonsa pystyyn ja vastaa ‘ei ongelmaa!‘ Raymanista on ilmeisesti Janon kukistumisen jälkeen tullut laiska ja itsevarma, ja hän vaikuttaa muuttaneen asumaan rannalla sijaitsevaan taloon. (Pelin ensimmäisen tason ranskankielinen nimi, Alkumetsä, viittaa siihen, että kyseinen alue on hyvin lähellä Raymanin synnyinpaikkaa.) Seikkailullaan hän matkustaa halki laakson kuuden maan, pelastaa Electoonit ja voittaa voimakkaita pomovihollisia. Matkallaan hän tapaa ensi kertaa luojansa, Betilla-keijun, joka auttaa häntä antamalla hänelle uusia voimia ja joutuu lopulta herra Darkin vangiksi. Lopulta Rayman pääsee Makeislinnassa sijaitsevaan herra Darkin päämajaan, jossa tämä taistelee häntä vastaan muuttamalla itsensä hirviömäisiksi edellisten pomovihollisten sekoituksiksi. Pelin lopussa Rayman voittaa herra Darkin, pelastaa Betillan ja palauttaa suuren Protoonin paikalleen, jolloin rauha palaa Haavemantereelle.

Rayman Junior

Vuodesta 1996 eteenpäin Rayman esiintyi lukuisissa lapsille suunnatuissa opetustietokonepeleissä, joista huomattavin on alkuperäiseen Raymaniin perustuva peli, jossa pelaajan on ratkaistava koulutehtäviä edetäkseen pelin muokatuissa tasoissa. Peli julkaistiin vuonna 2000 Sony PlayStationille Euroopassa nimellä Rayman Junior ja Pohjois-Amerikassa nimellä Rayman Brain Games.

Muita Rayman-opetuspelejä:

Rayman (Game Boy Color)

Raymanin Game Boy Color -versio julkaistiin vuonna 2000. Pelin tarinaa on yksinkertaistettu alkuperäisestä Rayman-pelistä. Tässä versiossa Tingit kertovat olevansa pieniä lasipallojen sisällä asuvia keijuja, jotka opastavat Raymania ja selittävät tarinan hänelle. Raymanille kerrotaan, että paha herra Dark on siepannut Toonit viedäkseen niiden taikaenergian itselleen, joten Raymanin on pysäytettävä hänet ja palautettava rauha maailmaan. Pelissä ei esiinny muita hahmoja, ja se huipentuu Raymanin ja herra Darkin väliseen kaksintaisteluun Rocky Peaks -nimisellä alueella; alkuperäisessä pelissä sitä vastoin herra Dark muuttaa muotoaan pelin aiempien pomovihollisten sekoituksiksi.

Rayman 2: The Great Escape

Raymanin seuraava seikkailu, Rayman 2: The Great Escape, on tarinaltaan aiempaa synkempi ja ympäristöiltään realistisempi. Ennen pelin alkua Haavemantereelle on hyökännyt avaruudesta peräisin oleva Robo-merirosvojen armeija, johta johtaa paholaismainen amiraali Razorbeard. Merirosvot ovat orjuuttaneet kymmeniä tuhansia viattomia ja vanginneet heidät valtavalle lentävälle laivalleen, Bukkaneerille. Rayman liittyy vastarintaliikkeeseen ja matkustaa ystävänsä Globoxin kanssa Suureen metsään, jossa merirosvot tekevät tuhojaan. Taistelun tiimellyksessä Raymanin voimat katoavat yllättäen, ja hän saa Ly-keijulta telepaattisen viestin, jossa kerrotaan, että Robo-merirosvot ovat tuhonneet Maailman sydämen ja hajottaneet sen tuhat keltaista lumia ympäri Haavemannerta. Maailman kosminen tasapaino on horjunut, ja sekä Rayman että Ly ovat menettäneet voimansa. Rayman joutuu merirosvojen vangiksi, mutta pyytää pelokasta Globoxia hakemaan apua Lyltä. Myöhemmin Globox antaa merirosvojen vangita itsensä päästäkseen tapaamaan Raymanin. Hän antaa tälle Lyltä saamansa hopeisen lumin, jonka hän on onnistunut salakuljettamaan vankilalaivalle. Hopeinen lum antaa Raymanille jälleen kyvyn ampua taikanyrkillään, ja hän pääsee ilmastointikanavan kautta pakoon laivalta. Globox kuitenkin töytäisee vahingossa Raymanin alas laivan kannelta, ja molemmat putoavat maahan.

Etsiessään Ly-keijua Rayman tapaa ensi kertaa avuliaan Murfy-kärpäsen sekä suuren Minimuksen, teensyjen kuninkaan. Kun Rayman lopulta löytää Lyn, tämä kysyy häneltä, onko hän kuullut Polokuksesta. Rayman vastaa kysymykseen kieltävästi, ja Ly kertoo hänelle, että Polokus voisi suunnattomilla voimillaan voittaa Robo-merirosvot, mutta on nukkunut jo monia vuosia. Jumalan herättämiseksi ja avun saamiseksi Raymanin on löydettävä Polokuksen neljä taikanaamiota, jotka on piilotettu Haavemantereen syrjäisiin kolkkiin. Naamiot saadakseen Raymanin on voitettava niiden vartijat, joiden luonteet vaihtelevat järkevästä mielipuoliseen. Joka kerta naamion löytäessään Rayman siirtyy hetkellisesti Polokuksen lepopaikkaan, jossa hän tapaa itse muinaisen jumalolennon ja antaa naamiot tälle yksi kerrallaan. Lisäksi Raymanin on kerättävä tuhat keltaista lumia pelin kentistä, jotta hän voisi korjata Maailman sydämen, ja vapautettava kymmeniä viattomia olentoja häkeistä. Matkansa varrella Rayman suorittaa paljon muitakin tehtäviä ja pelastaa ystävänsä Sssssam-vesikäärmeen, Carmen-valaan, Globoxin sekä Globoxin 650 lasta. Eräässä vaiheessa hänen on etsittävä Elämän eliksiiri parantaakseen ystävänsä Clark-jättiläisen, mikä saa hänet uudelleen vastakkain ensimmäisen vihollisensa, Janon, kanssa. Jano vartioi nyt Pahojen unien luolaa, jonka sisään Polokuksen painajaiset on vangittu. Pitkän kamppailun jälkeen Rayman voittaa Janon, joka alkaa viimein kunnioittaa häntä, kun hän valitsee ystävänsä hengen pelastamisen valtavan kultarahakasan sijaan. Näin vanhat viholliset erkanevat hyvissä väleissä. Lopulta Rayman onnistuu keräämään kaikki neljä naamiota ja herättää Polokuksen, joka tuhoaa voimillaan miltei kaikki Haavemantereen Robo-merirosvot. Polokus on kuitenkin voimaton yläilmoissa, joten hän ei pysty kukistamaan Razorbeardia tai merirosvojen vankilalaivaa. Rayman matkustaa Bukkaneerille vapauttaakseen merirosvojen vangit ja voittaakseen Razorbeardin. Pitkän ja raskaan taistelun jälkeen Razorbeard pakenee ulkoavaruuteen pakokapselissaan ja räjäyttää Bukkaneerin palasiksi, kun Rayman on yhä sisällä. Raymanin ystävät löytävät sankaristaan vain yhden kengän ja uskovat, että tämä on kuollut räjähdyksessä. Rayman kuitenkin saapuu hyväkuntoisena omaan muistotilaisuuteensa ja saa jalkansa takaisin. Seikkailun lopussa hänelle kerrotaan, että Robo-merirosvot ovat viimeinkin poissa ja Maailman sydän on jälleen ehjä. Tämän jälkeen Raymania kehotetaan lepäämään, sillä kukaan ei tiedä, millaisia haasteita huominen tuo tullessaan.

Rayman: The Animated Seriesin DVD-julkaisun kansi

Rayman: The Animated Series

Vuonna 1999 tuotettu Rayman: The Animated Series oli lyhytikäinen televisiosarja, jolla ei ole juurikaan yhteyksiä peleihin. Ensimmäisessä jaksossa intergalaktisen sirkuksen ilkeä tirehtööri Rigatoni vangitsee Raymanin ja vie hänet sirkukseensa. Rayman ei kuitenkaan alistu tilanteeseen ja pilailee Rigatonin palvelijaksi muuttuneen Razorbeardin kustannuksella. Myöhemmin Rayman saa selville, kuinka huonosti muita sirkuksen kummajaisia kohdellaan, ja auttaa heidät pakoon. Rigatoni raivostuu tästä ja käskee tarkastaja Grubia tuomaan Raymanin ja hänen uudet ystävänsä takaisin hänelle. Samaan aikaan Rayman ystävineen näkee Aeropoliin suurkaupungin ulkopuolella vanhuksen, joka yrittää korjata autoaan. Vanhus lupaa auton heille, jos he osaavat korjata sen, missä Cookie-niminen sirkuksen karkulainen onnistuukin. Paettuaan tarkastaja Grubin kynsistä joukkio piiloutuu etsivän taloon.

Rayman 2 Forever (Game Boy Color)

Rayman 2 Forever (julkaistiin Pohjois-Amerikassa yksinkertaisesti nimellä Rayman 2) on pelityyliltään samanlainen kuin edellinenkin Game Boy Color -peli. Tarina muistuttaa Rayman 2:n tarinaa, mutta hahmojen määrää ja juonikuvioita on vähennetty huomattavasti. Kaikkien tasojen nimet ovat peräisin Rayman 2:sta, mutta ne ovat silti kaksiulotteisia. Pelissä käytetään paljolti uudelleen edellisen Game Boy Color -pelin musiikkeja ja rakenneosia. Kyseessä on ensimmäinen käsikonsolille julkaistu Rayman-peli, jossa tallennus ei tapahtunut salasanojen kautta – tässä tapauksessa tallennukseen käytetään pelimoduulin paristoa.


Rayman M:n kansi

Rayman M

Rayman M on moninpelattava spin-off-peli, jossa Rayman sekä Rayman 2:ssa esiintyneet ystävä- ja vihollishahmot kilpailevat toisiaan vastaan. Kilpailu koostuu kahdesta eri lajista: kilpajuoksusta ja taistelusta, vaikkakin pelin Sony PlayStation -versioon sisällytettiin ainoastaan juoksu. Pelissä on mahdollista ohjata useita eri hahmoja sekä vaihtaa näille uudenlaisia asuja, jotka avautuvat pelin aikana. Yksinpelin lisäksi pelissä on myös moninpelimuoto. Yksinpelimuodossa pelaajan on suoritettava erilaisia haasteita sekä kilpajuoksu- että taisteluradoilla.

Pelin tapahtumat eivät todennäköisesti kuulu pääsarjaan. Pohjois-Amerikassa peli julkaisiin nimellä Rayman Arena ja Sony PlayStation -konsolilla nimellä Rayman Rush .

Rayman 3: Hoodlum Havoc

Rayman 3: Hoodlum Havoc on sarjan kolmas osa. Pelin alussa Rayman nukkuu metsässä parhaan ystävänsä Globoxin kanssa. Lähistöllä muuan punainen lum näkee jotain niin kauhistuttavaa, että muuttuu pahantahtoiseksi mustaksi lumiksi nimeltä André. André alkaa heti muuttaa kosketuksensa voimalla muita punaisia lumeja mustiksi. Mustat lumit keräävät erilaisilta eläimiltä villaa ja kutovat siitä itselleen asuja, joiden avulla he muuttuvat hoodlum-nimisiksi uudenlaisiksi vihollisiksi. André aikoo saastuttaa Maailman sydämen ja luoda sen energian avulla pysäyttämättömän hoodlum-armeijan.

Toteuttaakseen suunnitelmansa hän syöksyy ahneesti sisälle Keijuneuvostoon, muttei tiedä, että Rayman ja Globox ovat jo päässeet Murfyn avulla sisään ja etsivät häntä. Eräällä käytävällä seisova Globox nielaisee vahingossa Andrén huutaessaan, ja tämä päättää jäädä hänen sisäänsä. Suuri Minimus neuvoo Raymania ja Globoxia matkustamaan Haavemantereen halki ja tapaamaan kolmea erilaista teensy-tohtoria, joista jokainen yrittää poistaa Andrén Globoxin vatsasta. Matkan varrella sankarit kohtaavat knaareneiksi kutsutun maan alla elävän soturiheimon, joka palvoo Leptys-nimistä jumalaa. Rayman voittaa kaksintaistelussa Reflux-nimisen mestarisoturin, ja knaarenit antavat hänelle Leptyksen valtikan avulla voiman muuttaa mustat lumit takaisin punaisiksi irvistämällä. Tämän jälkeen kaksikko päästetään jatkamaan matkaa. Kolmannen teensy-tohtorin vastaanotolla kaikki kolme tohtoria päättävät toimia yhdessä ja onnistuvat lopulta saamaan Andrén ulos. André kuitenkin pääsee karkuun ja etsii käsiinsä Reflux-knaarenin, jonka Rayman oli aiemmin saattanut häpeään. André saa Refluxin varastamaan Leptyksen valtikan kuninkaaltaan, ja pahansuopa kaksikko saa käyttöönsä mahtavat voimat, joilla he aikovat tuhota Raymanin.

Rayman ja Globox jahtaavat Andréa ja Refluxia, tuhoavat Hoodlumien päämajan ja saapuvat lopulta Leptyksen torniin. Tornin huipulta he löytävät Refluxin ja Andrén, jotka ovat yhdistyneet kiinni toisiinsa ja käyttävät nyt Leptyksen jumalallista voimaa. Refluxin voimat kasvavat jatkuvasti taistelun aikana. Hän istuttaa valtikan selkäänsä ja alkaa imeä sen voimaa suoraan, minkä seurauksena hän kasvaa jättiläismäisiin mittoihin, kasvattaa selästään siivet ja alkaa synnyttää hoodlumeja selästään. Hävittyään Leptyksen taivaalla käydyn viimeisen taistelun Reflux muuttuu kristalliksi ja särkyy kappaleiksi. André ilmestyy esiin hänen sisältään, ja Rayman muuttaa hänet irvistyksensä voimalla takaisin punaiseksi lumiksi. Kautta maailman kaikki mustat lumit palautuvat alkuperäisiin, onnellisiin muotoihinsa. Rayman ja Globox putoavat taivaalta takaisin metsään, jossa he pelin alussa nukkuivat. Rayman yrittää saada unta, mutta Globox ikävöi Andréa ja pyytää Raymania luomaan tämän uudelleen pelästyttämällä punaisen lumin. Rayman ei usko, että ajatus on kovinkaan hyvä, eikä sitä paitsi edes tiedä, mitä lumit pelkäävät. Kun sankarit lopulta nukahtavat, pelaajalle näytetään takauma, jossa ennen pelin alkua metsässä nukkuneen Raymanin kädet hiipivät omia aikojaan pois hänen luotaan. Punaisen lumin kohdatessaan ne alkavat pelotella sitä varjokuvien avulla, minkä seurauksena lum muuttuu Andréksi – niinpä autuaan tietämättömän Raymanin kädet olivatkin syypää koko pelin tapahtumiin.

Rayman 3 (Game Boy Advance)

Rayman 3:n Game Boy Advance -versio on 2D-tasohyppely. Amiraali Razorbeard sieppaa Globoxin, ja Raymanin on jälleen pelastettava ystävänsä. Pelin tapahtumat saattavat sijoittua Rayman 2:n ja varsinaisen Rayman 3:n väliin tai vaihtoehtoisesti toimia vain toisena versiona Rayman 3:n tarinalle. Kuten Rayman 3:ssa, Globox nielaisee mustan lumin. Lum ei tosin ilmeisesti ole André, ja Globox nielaisi sen omien sanojensa mukaan pelastaakseen joukon teensyjä. Amiraali Razorbeard palaa päävihollisen rooliin ja aikoo kostaa edellisosan tapahtumat. Pelin aikana Rayman tapaa joukon Rayman 2:ssa esiintyneitä hahmoja, kuten Ssssamin ja Lyn, jotka auttavat häntä totutuilla tavoilla. Suurin osa tasoista perustuu Rayman 2:een, ja pelin ääniraita koostuu laajalti Rayman 2:n musiikkien uudelleenmiksauksista.

Päästessään pelin lopussa merirosvojen linnoitukseen Rayman kohtaa jälleen Razorbeardin Grolgoth-sotakoneen. Voitettuaan Razorbeardin jälleen hän pelastaa Globoxin, ja musta lum lentää tämän vatsasta ulos. Tämän jälkeen Globox menee kertomaan lapsilleen, kuinka pelasti maailman itse Raymanin pienellä avustuksella.

Rayman: Hoodlums' Revenge

Rayman: Hoodlums' Revenge on Game Boy Advancelle julkaistu spin-off, jossa käy ilmi, että osa Andrén hengestä jäi elämään Globoxin sisälle Rayman 3:n lopun jälkeen. Andrén henki kutsuu hoodlumit takaisin saadakseen kostonsa aiemmista tapahtumista. Eräs heidän suunnitelmistaan on luoda Refluxista klooni, jonka avulla Rayman voitaisiin tappaa.

Rayman ja Globox torkkuvat Kirkaslehtisessä metsässä, kun Globox kuulee oudon äänen ja lähtee seuraamaan sitä, mutta joutuukin hoodlumien vangiksi. Rayman herää myöhemmin iltapäivällä ja huomaa, että Globox on kadonnut. Hän lähtee etsimään ystäväänsä Murfyn kanssa taistellen samalla hoodlumeja vastaan ja tuhoten Refluxin luumumehutehtaan. Kamppailtuaan Bégoniax-noidan kanssa Rayman tapaa Globoxin uudelleen.

Kaksikon edettyä jonkin matkaa Rayman alkaa huomata, kuinka Globoxin persoonallisuus jakautuu kahteen osaan, joista toinen on luonteeltaan ilkeä ja röyhkeä. Kun Rayman on voittanut Tulihirviön, Andrén henki ilmoittaa hänelle saaneensa Globoxin kehon täysin hallintaansa.

Lopulta Rayman onnistuu voittamaan Refluxin kloonin ja karkottamaan Andrén ilkeän hengen tajuttomana makaavan Globoxin ruumiista. Herättyään Globox palaa jälleen ennalleen. Kaksikko kävelee takaisin metsään, ja Rayman toteaa, että he toimivat hienosti yhdessä.

Rayman Raving Rabbids

Rayman 3:n julkaisun jälkeen pelisarjan jatkoksi yritettiin kahdesti kehittää uutta 3D-tasohyppelyä. Yrityksistä ensimmäinen peruttiin kokonaan ja toinen muutettiin perumisensa jälkeen seurapeliksi (josta myöhemmin kehitettiin oma sivupelisarjansa). Lopulta molempien prototyyppien ominaisuuksia yhdistettiin Game Boy Advancelle julkaistuun 2D-tasohyppelyyn, joka julkaistiin vuonna 2006.

Rayman 4 (peruttu prototyyppi)

Ensimmäisen yrityksen takana oli Phoenix Interactive vuonna 2005. Studio alkoi kehittää peliä nimeltä Rayman 4 ja tuotti projektia varten huomattavan määrän konseptitaidetta, josta suuri osa vuoti seuraavien vuosien aikana julkisuuteen. Taideteosten mukaan pelissä olisi esiintynyt alkuperäisen Raymanin ympäristöjen uskollisia 3D-versioita, kuten Musiikkimaa ja Kuvien kaupunki, sekä Bad Raymaniin liittyvä juoni. Neljän kuukauden esituotannon jälkeen pelin julkaisu peruttiin.

Rayman Raving Rabbids (peruttu prototyyppi)

Toisen yrityksen teki Ubisoft Montpellier, joka oli kehittänyt myös kolme edellistä Rayman-peliä. Yhtiön oli tarkoitus julkaista Michel Ancelin suunnittelema 3D-tasohyppelypeli nimeltä Rayman Raving Rabbids vuonna 2006. Ancelin Rayman 4:ksi luonnehtima peli olisi ollut eeppinen seikkailu, jossa Raymanin oli tehtävä yhteistyötä vanhan vihollisensa Andrén kanssa, jotta molemmat voisivat pelastaa tyttöystävänsä ja voittaa pelottavan rabbid-invaasion. Tämäkin peli kuitenkin peruttiin, ja sen rakenneosia käytettiin uudelleen Rayman Raving Rabbidsissa – seurapelissä, joka sai myöhemmin lukuisia jatko-osia.


Rayman Raving Rabbids

Rayman Raving Rabbids oli kahden edellä mainitun tasohyppelypelin kehityksen tulos – kyseessä oli Nintendo Wii -konsolille julkaistu seurapeli. Myöhemmin peli käännettiin myös monille muille konsoleille. Pelaajan on suoritettava erilaisia minipelejä kehittyäkseen päivähaasteissa, joita rabbidit antavat Raymanille. Jokaisen päivän lopussa Rayman saa palkinnoksi imukupin, joiden avulla hän lopulta pakenee ulos sellinsä ikkunasta.


Rayman Raving Rabbids (Game Boy Advance)

Rayman Raving Rabbidsin Game Boy Advance -versio julkaistiin vuonna 2006. Kyseessä ei ole seurapeli, vaan 2D-tasohyppely, joka muistuttaa suuresti Rayman 3:n Game Boy Advance -versiota. Pelissä yhdistetään aineksia Phoenix Interactiven Rayman 4 -projektista ja Ubisoft Montpellierin alkuperäisestä Rayman Raving Rabbids -tasohyppelystä. Tarina muistuttaa enemmän peruttua Rayman Raving Rabbidsia: Haavemanner joutuu säälimättömien rabbid-kanien ja heidän valtaisan sotalaivansa hyökkäyksen kohteeksi, ja Raymanin on kukistettava heidät. Pelin tasot ja taidesuuntaus ovat kuitenkin lähempänä Phoenix Interactiven Rayman 4 -projektia. Monet pelin tasoista ovat joko alkuperäisessä Raymanissa esiintyneitä paikkoja tai Phoenixin konseptitaiteilijoiden suunnitelmien pohjalta luotuja maailmoita. Pelissä esiintyy tuttuja vihollisia, kuten Livingstoneja, antitooneja, metsästäjiä ja piraijoita. Matkan varrella Rayman tapaa myös muita tuttuja hahmoja Rayman 2: The Great Escape- ja Rayman 3: Hoodlum Havoc -peleistä – näistä merkittävin on Ly-keiju, jolla on pelissä merkittävä osa. Lopulta Rayman onnistuu tuhoamaan rabbidien aluksen ja palauttamaan sopusoinnun Haavemantereelle.


Rayman Raving Rabbids (Nintendo DS)

Rayman Raving Rabbidsin Nintendo DS -version juoni muistuttaa konsoliversiota. Minipelien sijaan pelissä esiintyy myös 2D-tasohyppelyä. Pelissä käytetään runsaasti rakenneosia Rayman DS:stä, Rayman 2:n Nintendo DS -versiosta.


Rayman Origins

Rayman Origins on on Rayman-pelisarjan neljäs osa ja 2D-tasohyppelypeli, joka julkaistiin vuonna 2011. Pelin alussa Rayman, Globox, Polokus ja kaksi teensyä nukkuvat rauhaisasti Kuorsaavan puun oksalla samalla, kun lähelle piilotettu mikrofoni kuljettaa heidän kuorsaamisensa äänen puun alla sijaitsevaan Kalmankalpeiden kuolleiden maahan. Epäkuollut mummo ärsyyntyy jatkuvasta metelistä ja komentaa darktooneista, psykloopeista ja muista painajaisolennoista koostuvan armeijan hyökkäykseen kohti Haavemannerta. Sankarit vangitaan, mutta he onnistuvat pääsemään vapaiksi. He huomaavat, että heidän vihollisensa ovat alkaneet mellastaa ympäri Haavemannerta ja vanginneet electooneja häkkeihin. Koska electoonit ovat Polokuksen unien rakenneosia, Haavemannerta kasassa pitävät voimat alkavat heikentyä. Sankarit lähtevät vapauttamaan electoonit, jotka luovat vähitellen siltoja uusille alueille, sekä darktoonien vangitsemat nymfit (Betilla-keiju mukaan lukien). Matkan varrella he myös keräävät lumeja, jotka he voivat vaihtaa Taikurille vapauttaakseen lisää electooneja.

Jonkin ajan kuluttua Haavemantereen taivaalle ilmestyy salaperäinen mekaaninen kaupunki nimeltä Pahansisuiset pilvet. Päästäkseen sisälle kaupunkiin ja ratkaistakseen sen arvoituksen sankarien on etsittävä ja pelastettava Neljä kuningasta, joista jokainen on muuttunut maailman epätasapainon vuoksi painajaismaiseksi hirviöksi. Nymfien ja kuninkaiden avulla Haaveilijan ovi avautuu, ja sankarit pääsevät sen läpi Pahansisuisiin pilviin. Taisteltuaan tiensä kaupungin halki ja voitettuaan sitä vartioivat robotit he saavat selville, kuka mekaanisen linnoituksen on luonut: Taikuri. Ensimmäisestä Rayman-pelistä kuluneiden vuosien aikana Taikurille on kehittynyt pakkomielle herra Darkista, ja hänen päämajansa seinät ovat täynnä vanhaa vihollista kuvaavia julisteita (eräässä jopa lukee ‘♥ Mister D’). Varhainen versio pelin käsikirjoituksesta paljastaa Taikurin motiiveista enemmän: hänen oikea nimensä on Ales Mansay, häntä kiusattiin taikakoulussa puutteellisten taikavoimien vuoksi, ja hän oli aina halunnut olla herra Darkin kaltainen. Taikuri pitää Polokusta lapsellisena ja hyödyttömänä jumalana, joka antaa painajaistensa vaarantaa kansansa turvallisuuden. Hän rakensi Pahansisuiset pilvet ja mekaanisen armeijansa valloittaakseen Haavemantereen ja perustaakseen uuden, kurinalaisen ja järkevän hallinnon Polokuksen sekasortoisen valtakauden tilalle. Hän piilotti Kuorsaavaan puuhun mikrofonin sytyttääkseen sodan Kalmankalpeiden kuolleiden kanssa yksinkertaisesti saadakseen Raymanin keräämään lumeja, joista hänen koneensa saisivat virtaa. Voitettuaan pelin kahden aiemman pomovihollisen robottiversiot sankarit kohtaavat Taikurin, joka hämää heitä tanssinumerolla ja juoksee sitten karkuun. Ajojahti on haastava, sillä Pahansisuiset pilvet on alkanut luhistua. Seuraavaksi Taikuri nousee ilmalaivaan, ja sankarien on jahdattava häntä ilmojen halki hyttysystäviensä selässä. Lopulta laiva törmää Pahansisuisten pilvien energiaytimeen ja saa aikaan valtavan räjähdyksen. Sankarit putoavat suoraan Kuorsaavaan puuhun ja käyvät heti takaisin nukkumaan. Taikurin kohtalo on tuntematon.

Jos sankarit keräävät kymmenen ympäri peliä piilotetut kymmenen Kallohammasta ja tuovat ne Herra Kuolemalle, he pääsevät Kalmankalpeiden kuolleiden maahan, pelin vapaaehtoiseen viimeiseen tasoon, jossa viholliset ovat pääasiassa pelin alussakin nähtyjä epäkuolleita mummoja. Tämän hyvin haastavan tason lopussa sankarit kohtaavat hirviömäisen Ison mamman, joka muuttuu taistelun lopussa takaisin nymfiksi ja kiittää heitä avusta.

Rayman Jungle Run

Rayman Jungle Run on syyskuussa 2012 2D-juoksupeli. Se on ensimmäinen vain älypuhelimille julkaistu Rayman-peli. Pelin maailma muistuttaa tyyliltään Rayman Originsia. Pelimekaniikaltaan se koostuu erilaisten tasojen halki juoksemisesta ja Raymanin kykyjen käyttämisestä esteiden ylittämiseksi. Pelaaja ei hallitse, minne Rayman juoksee, vaan ainoastaan sitä, mitä hän milloinkin tekee. Peli on voittanut lukuisia palkintoja ja saanut toimittajien suosituksia Googlen Play-kaupassa sekä Applen App Storessa.


Rayman Legends

Sarjan seuraava osa, Rayman Legends, on pelityyliltään ja grafiikoiltaan hyvin samankaltainen kuin Rayman Origins, mutta sijoittuu myytteihin ja tarinoihin perustuviin maailmoihin. Pelin varhaisessa internetiin vuotaneessa trailerissa vihjattiin, että siinä käytettäisiin Skylanders: Spyro's Adventure -pelin kaltaisia NFC-oheistuotteita. Ubisoft kuitenkin ilmoitti, ettei trailerissa kuvattu pelin lopullisen version ominaisuuksia. Peli julkistettiin virallisesti vuoden 2012 E3-tapahtumassa, ja alun perin se oli määrä julkaista yksinoikeudella Wii U -konsolille. Julkaisua kuitenkin lykättiin useita kertoja, kunnes peli lopulta ilmestyi loppuvuodesta 2013 PS3:lle, Xbox 360:lle, Wii U:lle, PC:lle sekä PS Vitalle. Helmikuussa 2014 peli julkaistiin myös PS4-ja Xbox One -konsoleille.

Peli alkaa sata vuotta Rayman Originsin jälkeen. Sankarit ovat uinuneet sikeästi koko tämän ajan, ja niin Kuplahaaveilijan painajaiset ovat päässeet lisääntymään ja valloittamaan Haavemantereen. Murfy herättää sankarit unestaan ja aloittaa näin uuden seikkailun. Tälläkin kertaa ympäri tasoja piilotettuihin häkkeihin on vangittu electoonien sijaan teensyjä. Lisäksi Taikuri on monistunut viideksi pahaksi teensyksi, jotka lähettävät seikkailun aikana monenlaisia hirviöitä sankarien perään. Lopulta jokainen pahoista teensyistä lennätetään kaukaiseen kuuhun, jossa pikku paholaiset alkavat kiusata heitä.

Rayman Fiesta Run

Rayman Fiesta Run on lokakuussa 2013 julkaistu 2D-juoksupeli. Se on Rayman Jungle Runin jatko-osa ja koostuu edeltäjänsä tavoin automaattisesta juoksemisesta ja Raymanin eri kykyjen hyödyntämisestä esteiden tullessa vastaan. Pelin taidetyyli muistuttaa Rayman Legendsiä, ja se keskittyy sekä Rayman Legendsin että Rayman Originsin ruoka-aiheisiin maailmoihin. Edeltäjänsä tavoin myös tämä peli voitti useita palkintoja ja sai toimittajien suosituksia Googlen Play-kaupassa sekä Applen App Storessa.


Rayman Adventures

Rayman Adventures on Rayman Jungle Runin ja Rayman Fiesta Runin tavoin, 2D-juoksupeli. Edellisistä peleistä poiketen pelaajan on nyt mahdollista vaihtaa juoksemisen suuntaa ja erillisen peliohjaimen avulla ohjata hahmoa täysin. Peli on saatavilla ilmaiseksi iOS- ja Android-laitteille ja hyödyntää siksi sovelluksen sisäisiä ostoksia, "jalokiviä", joiden avulla voi ostaa esineitä, lyhentää odotusaikaa ja hankkia uusia hahmoja. Peliin on julkaistu kaikista Rayman-peleistä eniten päivityksiä, ja siihen lisätään sisältöä yhä.


10. juhlavuosi

Rayman-pelisarja juhli vuonna 2005 10. vuosipäiväänsä. Tuolloin PC:lle, Game Boy Advancelle, PlayStation 2:lle ja Ranskassa myös GameCubelle julkaistiin Rayman 10th Anniversary -kokoelmalaitos.

20. juhlavuosi

Rayman-pelisarja juhli vuonna 2015 20. vuosipäiväänsä. Ubisoft julkaisi tuolloin sarjan virallisen aikajanan. Aikajanaan tosin sisältyi erinäisiä virheitä, kuten että teensyt olisivat luoneet Globoxin tai että Rayman Origins olisi ollut ensimmäinen moninpelattava Rayman-peli. Aikajanassa myös kerrotaan, että Rayman 2:ssa puhutun kielen nimi on "Wandayē", vaikka se Rayman Revolutionissa tunnettiin yksinkertaisesti nimellä "raymania".

Vuonna 2015 julkaistu virallinen aikajana


I ♥ Rayman -fanivideokilpailu

Vuonna 2015 Ubisoft piti myös I ♥ Rayman -nimisen fanivideokilpailun.[1] Kilpailua varten avattiin nyttemmin suljettu verkkosivusto, johon sarjan fanit saattoivat julkaista videoita ja voittaa VIP-matkan Ubisoft Montpellierin studioille. Kilpailu oli voimassa lokakuun ajan, ja sen voitti RayGirl-nimimerkkiä käyttävä Hannah.[2]

I love Rayman contest.jpg
I love Rayman results.jpg

Suoratoisto

20th Livestream.jpg

17. marraskuuta Michel Ancel ja Rayman-tiimin muut edustajat pitivät erityisen suoratoistotilaisuuden. Suoratoiston aikana he pelasivat alkuperäistä peliä ja Rayman Adventuresia ja vastailivat muutamiin keskustelukysymyksiin.

Kehittäjähaastattelut

Tuolloin julkaistiin myös erinäisiä lyhyitä kehittäjähaastatteluita, joissa Rayman Adventuresin kehittäjät puhuivat pelin parissa työskentelystä.[3] [4] [5]

Lähteet

Luokka:Rayman-pelit